Vanhat väliovet otettiin käsittelyyn. Koivuviiluovet on kyseessä, ja ne on lakattu silloin aikanaan otaksuttavasti venelakalla.
Lakka oli paikoin, lähinnä reunoista, hapertunut. Siis vanha lakka pois ensin siklillä raaps-raaps...
...ja sitten hiomakoneella loput. Lakka oli paikoin imeytynyt puuhun, joten kaikkea ei saatu hiomalla pois. Uudeksi käsittelyksi ei siis voinut ajatella muuta kuin lakkaa tai maalia, vaha tai öljy ei olisi tarttunut niihin kohtiin joissa vanhaa lakkaa oli imeytyneenä.
Päätettiin laittaa sävytettyä lakkaa.
Lakkaaminen vaati hieman opettelua. Ensin siveltiin sävylakka suoraan oven pintaan, ja voihan laikku kertaa laikku miten epätasainen tulos... ei nättiä ei.
Sitten mies hoksasi, että se eka lakkakerroshan pitää vetää ohennettuna. Kokeiltiin siis....
...mutta tulos ei ollut juuri edellistä parempi. Hetken pään raapimisen jälkeen päätettiin kokeilla alimmaiseksi kerrokseksi kirkasta lakkaa ja sen päälle sävylakkaa, jolloin kirkas lakka estää sävyn imeytymisen puuhun epätasaisesti.
Näin tehtiin ja se toimi. Kuvassa oikealla ovi vanhassa lakassa ja vasemmalla uudelleen lakattu ovi.
Eteisestä lähtevät ovet on aikoinaan maalattu. Näitä ei voinut lakata, sillä vanha maali oli tiukassa, sitä ei saanut kunnolla kaikkea pois.
Entisen kylmiön sisäovi oli maalattu vihreäksi. Päätettiin tehdä siitä valkoinen.
Ja komistuihan se.
Äskeistä ovea vastapäätä eteisestä johtaa yhteen makuuhuoneeseen ovi, joka oli maalattu beigenruskeaksi. Sekin muuttui valkoiseksi.
Ovien saranat ovat erinäisten maalikerrosten peitossa myös. Raavittiin ne puhtaaksi....
...ja käsiteltiin vasaralakalla.
Ja sarana takaisin paikoilleen.
