Talon remontointi aloitettiin tuvan mäntypaneelikaton maalaamisella valkeaksi. Johan tuli valoisaa! Muistan, että olin varmaan jotain 12-13 ikäinen (80-luvulla siis), kun senaikaisen kattopinnan päälle päätettiin laittaa paneelit. Olihan se merkittävä parannus, alunperin katossa oli jonkinlaiset pahvi(?)kuitulevyt, jotka olivat jo laikukkaat ja epämääräiset. Levyt jäivät paneloinnin alle. Paneelikaton laittamisesta on siis kulunut jo reilusti yli 20 vuotta, joten tummahan se oli. Ja oksanreikiä ynnä muuta pikku kauneusvirhettä seassa tietty, mutta eipä haittaa. Elämisen jälkiä.
Seuraava kohde oli tuvan lautalattia. Lattia on alkuperäinen, eikä sille ole vuosien mittaan tehty muuta kuin kerran vedetty uusi lakkakerros päälle. Eikä edes hiottu entistä pintaa pois ensin. Tästä lakkauksestakin on aikaa jo niin paljon, että vain hämärästi sen muistan, olin ihan pikkutyttö silloin. Arveltiin nyt sitten katsoa, mitä lattian alta löytyy. Jos vaikka vanhoja lehtiä? Lähinnä mietitytti, miten on eristeiden laita.
Mies purki lankkulattian pois, ei vanhoja lehtiä, harmi. Eikä aarteita muutenkaan. Jos ei vanhaa kampaa lueta sellaiseksi... Mutta lisäeristyksen tarve oli ilmeinen. Ekovillaa kehiin siis, muutama säkki poikineen.
Mielenkiintoista hommaa oli lautojen ponttien puhdistus. Siellä oli lähes 50 vuoden hiekat, pölyt ja kuusenneulaset jämptisti kiinni. Eli muutama lauta irti, ponttien raaputus puukolla puhtaaksi ja sitten seuraavat laudat irti. Hidasta, ja puukkoja kuluttavaa. Niitä sai teroittaa vähän päästä.
Kuvassa näkyy harmaa likakerrostuma lautojen sivuissa... Lopulta kaikki laudat oli käyty läpi, ja ne voitiin laittaa takaisin paikoilleen. Lautojen välissä oli aiemmin aikamoiset raot, nyt laudat kiristettiin tiiviimmäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti